Ei tule pappia paikalle!

Meillä kotona on yksi konservatiivi ja yksi liberaali.

Minä en ole konservatiivi, joten menin ehdottamaan, ettemme tarvitse minkäänlaista virallista ihmistä kertomaan meille ja hääjuhlakansalle, että olemme avioliitossa. Mehän siis olemme jo, koska marssimme Kochanien työpäivän päätteeksi maaliskuun 1. päivänä kuluvaa vuotta Albertinkadun maistraattiin ja seurasimme lappua, jossa luki "PARISUHTEET AVIOLIITOKSI 2. KRS" toiseen kerrokseen, täytimme lapun, kirjasimme siihen myös yhteisen osoitteemme ja se oli sillä taputeltu.

Tiedot päivittyisivät väestörekisteriin vielä saman päivän aikana. Siinä se. Ei vihkitodistusta, ei mitään. Seuraava pari uunista ulos ja seuraava sisään. Mutta kuinka tärkeää meille olikaan solmia avioliitto heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä! Hyvästi syrjivä lainsäädäntö!

Liberaali perheessämme oli sitä mieltä, ettei meidän tarvitse olla enää missään tekemisissä maistraatin kanssa, se kun kuitenkin on edustanut meitä syrjivää tahoa ennen avioliittolain muutosta. Konservatiivin mielestä taas  paikalla pitää olla joku, joka julistaa meidät mieheksi ja mieheksi eli avioliittomme todeksi.

Täytyy myöntää, että itsekin aloin kallistua hyväksymään ajatuksen, että paikalla olisikin henkikirjoittaja, joka sanoisi muutaman sanan, jonka läsnäollessa mekin sanoisimme muutaman sanan eli kaksi kertaa tahdon ja sitten se olisi sillä taputeltu. Henkikirjoittajat ovat yleensä olleet varsin mukavaa sakkia. Joten soitin maistraattiin.

— Ei onnistu, kuului vastaus. — Koska olette jo avioliitossa, on se meidän kannaltamme sillä taputeltu.

Kysyin myös vihkitodistuksen perään. Ei onnistunut sekään. Väestörekisteriote ajaa saman asian.

Jos siis olisimme jättäneet solmimatta rekisteröidyn parisuhteen vuonna 2011 ja nyt keväällä avioliiton etukäteen, olisimme saaneet häihimme sekä henkikirjoittajan vihkimään meidät että kauniille ja hieman sävytetylle kartongille painetun Wihkitodistuksen. Rekisteröity parisuhde -vaiheenkin olisimme jättäneet väliin, ellei vuonna 2011 olisi ilmaantunut pakottavaa syytä olla toisillemme virallisesti jotain. 

Kysyin vielä maistraatin asiakaspalvelijalta vinkkiä siitä, mitä muuta voisi tehdä, jotta saisimme häihimme kohokohdan heti alkuun.

Meille ehdotettiin tuttua pappia. 

Mielenkiintoista on myös se, että moni ns. minuakin vanhemman polven edustaja on ihmetellyt sitä, ettei kysymyksessä ole kirkkohäät ja ettei pappi edes tule paikalle. Ei ole. Ei tule.

Mihin tahansa ei meidänkään tarvitse alistua, vaikka se jollain kommervenkkelillä mahdollista olisikin. 

P.S. Vihaan ilmaisua "se on sillä taputeltu". Siksi sitä oli taputeltu tännekin.